keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Henkilokohtaisen elämäni paljastuksia

Parillisina vuosina ja varsinkin näin joka neljäs vuosi on syytä julkaista lomaviikkoni päiväohjelma, jonka olen jälleen saattanut ajan tasalle.

Tänä kesänä noudatan tällaista varsin tiukkaa ohjelmaa:

Klo 9.00 - 9.30 Heräilyä.
Klo 9.30 - 10.30 Kahvi, aamupala ja lehtien lukeminen
Klo 10.30 - 12.00 Perehtyminen sosiaalisen median jalkapallokirjoitteluun
Klo 12.00 - 13.00 Ruokatunti
klo 13.00 - 13.10 Lyhyt ulkoilu
Klo 13.10 - 14.00 Alustava orientoituminen illan peleihin 
Klo 14.00 - 14.30 Lepäilyä
Klo 14.30 - 15.00 Kahvitauko
Klo 15.00 - 16.00 Jalkapalloon liittymättämien elämänilmiöiden välttelyä
Klo 16.00 - 16.20 Pitkä ulkoilu
Klo 16.20 - 16.40 Edellisten MM-kisojen muistelua vuosilta 1966 - 2010
Klo 16.40 - 17.00 Kevyt välipala
Klo 17.00 - 18.00 Tulevien pelien syväanalyysi ja taustatutkimukset
Klo 18.00 - 21.00 Illan ensimmäinen TV-lähetys
Klo 21.00 - 21.35 Palautekeskustelu ja orientoituminen toiseen peliin
Klo 21.35 - 22.00 Kommentointia, ihmettelyä, selittelyä ja ennustelua
Klo 22.00 - 0.05 Illan toinen TV-lähetys, jonka puoliajalla iltapala
Klo 00.05 - 1.00 Uusinnat ja pelien kertaus
Klo 01.00 - 3.00 Kolmas peli ja purkupalaveri
Klo 03.00 - 4.00 Iltatoimet 
Klo 04.00 - 9.00 Nopeasti sutaistu ristinmerkki ja sitä seuraava yöuni. 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kärkkärin suloisuus

Tähän mennessä pelatuissa MM-peleissä näyttävin maali on ollut Robin van Persien puskumaali, jonka varmaan muistan vuosien kuluttua.

Suosikkini on kuitenkin Brasilian kolmas maali, jonka Oscar teki. Sitä on syyttä vähätelty. On ajateltu, että Kroatian maalivahti vähän nukahti. Tekotavan oveluus on kuitenkin juuri siinä, että se saa maalivahdin nukahtamaan.

Ollessani juniorina ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa meille kerrottiin, että vain naiset potkivat etuvarpaalla. Se oli raskauttavaa, koska silloin ei kukaan tyttö vielä pelannut jalkapalloa. Kärkipotku oli sallittua vain viimeisessä hädässä. Jos junioripelissä levisi huhu, että joku oli tehnyt maalin kärkkärillä, maalin tuottama sankaruus melkeinpä vaihtui häpeäksi.

Tässä uskossa tulin Brasilian maailmanmestaruusvuoteen 1994. Aloin ihmetellä kärkipelaaja Romariota: "Tuo kaverihan tekee kärkkärillä maaleja."

Hidastuksia tutkiessani näkemys ei muuttunut. Romario törkkäsi juoksusta kengänkärjellä pallon liikkeelle. Laukaus ei ollut voimakas, mutta se lähti niin arvaamattomasti, että maalivahti jäi hölmistyneenä katsomaan, kuinka pallo oli jo hänen vierellään ennen kuin hän ehti tehdä mitään.

Juuri Romariota voi pitää kesken juoksua potkaistun kärkkärin isänä. Kun Ronaldo teki samanlaisen maalin kahdeksan vuotta myöhemmin, hän sanoi: "Minä tein sen niin kuin Romario niitä tekee."

Viime torstaina oli Oscarin vuoro. Kroatian maalivahti ei ollut huono. Hän ei vain voinut sille tempulle mitään.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Hyttyset ja siedätyshoito

Iltalehden jutussa kerrotaan, että hyönteistutkija Reima Leinosen mukaan parhaiten hyttysiin tepsii siedätyshoito. Just joo.

Kokeilinpa minäkin kerran pohjoisen leirillä siedätyshoitoa. Sitä oli joku asiantuntija suositellut.

Kaksi päivää siedättelin. Sitten menin kauppaan ja ostin hyönteismyrkkyä. Suihkutin sitä illalla huoneeni täyteen: onpa niin tai näin, nyt minä ainakin nukun.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Häkkiin suljettu uskonnon opetus

Toisin kuin monet luulevat, koulujen uskonnon opetus ei ole pitkään aikaan ollut Suomen peruskouluissa tunnustuksellista. Tämän ajatuksen omaksumista on varmaan hämärtänyt se, että edellinen virke voisi monesti alkaa myös sanoilla: "Toisin kuin monet käytännössä toimivat - -"

En vastusta objektiivisuuden vaatimusta. Nykyinen koululaitos tuskin voi toimia jollain muulla periaatteella.

Johdonmukaisesti toimittaessa tämä periaate kuitenkin asettaa uskonnon opetuksen merkilliseen ja toisiin oppiaineisiin verrattuna epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikissa muissa aineissa on suotavaa käyttää kokemuksellisia opetusmetodeja, mutta uskonnossa ei.

Biologian opettaja voi viedä oppilaansa linturetkelle, eikä kotitaloudessa tyydytä opiskelemaan vain ruokalajien reseptejä. Liikunnan opetus ei juuri muuta olekaan kuin liikkumista käytännössä. Musiikissa ei opiskella ainoastaan musiikin historiaa. On lupa itse soittaa ja laulaa.

Tunnustukseton uskonnon opetus riistää mahdollisuuden perehtyä uskonnon varsinaiseen ytimeen eli tunnustautumiseen. Ei ole ihme, että näin paperiselta pohjalta syntyy käsitys luterilaisuuden aneemisuudesta.

Voi olla, että vielä koittaa aika, jolloin vaihdetaan käytäntöjä. Historiassa on nähty suurempiakin muodin käänteitä.

Toisaalta häkkiin suljettu uskonnon opetus vaatimus antaa tilaa rippikoululle. Kun koko pienen iän on vain tuijoteltu tähtikarttoja ja opiskeltu sieltä tähtikuvioiden nimiä, on sykähdyttävää päästä ensimmäisen kerran avoimen tähtitaivaan alle ja havaita, että niitä tähtiähän voi oikeasti katsella - sikäli kuin kaupungin loisto ei ole niitä valosaasteellaan karkottanut.

Niistä tähdistä voi vaikka lumoutua.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Sain Facebookissa potkut (2/2)

Varmaan olen saanut montakin kertaa Facebookissa kenkää. En osaa sanoa lukumäärää, koska en ole seurannut kaverimääräni muutoksia aktiivisesti. Selvän suuttumuksen takia minut on irtisanottu kahdesti - sikäli kuin tiedän.

Toinen tapaus liittyy uskontoon. Muuan tuttuni oli päätynyt jonkin ääriryhmän jäseneksi. Ratkaisulla oli varmaan hyvät puolensa, koska hän oli elänyt varsin levotonta elämää ja kääntymyksensä ansiosta rauhoittunut. Toisaalta totuudessa pysyminen on luovuttamaton arvo. Lopulta humpuuki paljastuu.

Tämä tuttuni kertoi Facebook-sivullaan, että Floridan suunnalla oli kohdattu ihmeellisiä asioita: "Juuri saamani tiedon mukaan Floridan Lakelandissa on tapahtunut mahtavia jo yli 75 päivää. Kuolleita on herännyt jo yli 25, sairaita parantunut massoittain."

Pitkään mietin, sörkkäisenkö tähän kasaan. Vihdoin päätin, etten voinut pysyä hiljaa, sillä papille kuuluu myös vastuu jonkinlaisesta hengellisen elämän kuluttajansuojasta. Kun ihmisiä tarkoituksellisesti petkutetaan, ei ole lupa pysyä hiljaa.

Hyppäsin näppäimistölle ja kirjoitin jotenkin näin: "Huijarit eivät jätä rauhaan mitään elämänaluetta. Heille käy uhriksi mikä ja kuka tahansa, myös uskonto. Sen vuoksi en jaksa mitenkään uskoa, että Jumala olisi herättänyt eloon 25 kuollutta. Hän ei tapaa tällä keinoin perua ratkaisujaan. Minun on pakko sanoa, että nyt viattomia ihmisiä petkutetaan Jumalan nimissä ja huijaamisella pilataan terveen hengellisyyden maine."

Ja potkut sain.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Sain Facebookissa potkut (1/2)

Kuluneella viikolla sain potkut yhdestä Facebook-kaveruudesta. Kyseessä on suhde, joka on Facebook-elämäni ohuimpia.

Tämä nyt jo entinen kaverini vaihtaa statustaan usein. Monet hänen tarjoamistaan linkeistä ovat olleet varsin karkeita, mutta samalla humoristisia. Monille niistä olen naurahtanut, ja joskus naurahtamiseen on liittynyt häpeän tunne, että tuollainenko minua huvittaa.

Tällä viikolla sain äkkiä tarpeekseni. Kaverini linkkasi uutisen, että Riihimäen keskusvankilassa vangit olivat surmanneet vangin, joka on vankimaailman ja samalla koko yhteiskunnan alinta kastia; julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hänet oli tuomittu lasten ja naisen surmasta.

Facebook-kaverini päivitti, että kerrankin meni osoitteeseen. En voinut käsittää lausetta millään muulla tavoin kuin siten, että kerrankin surmattiin oikea ihminen.

Kirjoitin: ”Nyt huumorintajuni on koetuksella. En halua lukea tällaista seinältäni.” Sain saman tien potkut.

Naisen ja lasten surmaaminen on kammottava teko, ehkäpä kaikkein kammottavin. Sen vuoksi vankien moraalia ei oikeastaan voi moittia, jos tämän lajin rikolliset ovat laitoksen alinta kastia.

Kuitenkin näiden pohjimmaisten elossa pysymisestä on huolehdittava, sillä heidän kohtalossaan tiivistyvät koko yhteiskunnan arvot.

Juuri tämän takia tämä meidän oma maamme ja koko länsimainen oikeusjärjestelmä ovat minulle luovuttamattoman tärkeitä: täällä ketään ei lynkata, vaan jokainen saa rangaistuksensa lakien mukaan.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Useimmiten jalkapallofinaalit ottavat päähän

Eilinenkin peli jäi harmittamaan. Atlético oli voitossa kiinni, mutta Real meni viime tipassa ohi. Jälleen kerran tosipaikassa enintään keskinkertaisesti pelannut Cristiano Ronaldo sai lopussa lahjarankkarin ja sai syyn kukkoilla niin kuin finaalivoitto olisi ollut ennen muuta hänen ansiotaan.

Jalkapallon tarjoamat ilot ovat harvinaisia.

Lajin seuraamisen aloitin, kun Englanti voitti maailmanmestaruuden vuonna 1966. Siinä iässä pikkupojat valitsevat suosikeikseen mestarit, ja niin myös minä. Onneksi oivalsin hyvin pian, ettei Englantia ole syytä kannattaa. Se pelaa huonosti eikä menesty. Niiltä ajoilta suosikikseni kuitenkin jäi kolmen maailmanmestaripelaajan West Ham. Sen kanssa ei ole paljon juhlittu. Useimmiten saadaan säilytetyksi sarjapaikka.

Maajoukkuesuosikkini Brasilian kanssa on sentään tuuleteltu vuosina 1970, 1994 ja 2002. Argentiinan voitto 1986 oli OK. Espanjan finaalimenestys viime kisoissa ei yhtään harmittanut. Todella hienoa oli nähdä Tanskan voittama Euroopan mestaruus. Suomi on onnistunut vain yksittäisissä peleissä. 

Ajaxin voitto Mestareiden liigassa sykähdytti, vaikka Litmanen pelasi allergiaoireidensa takia kauden ainoan huonon pelinsä juuri finaalissa. Pidin todella paljon siitä, kun Manchester United voitti viime hetken maaleilla Bayern Münchenin. Hyypiän ja Liverpoolin nousu kolmen maalin takaa oli hienoa katsottavaa. Messin ja FC Barcelonan voitot ovat innostaneet vuosina 2009 ja 2011. HJK:n mestareiden liigan kotivoitto Benficasta oli suurenmoinen ilta, mutta silläkään ei päästy pudotuspeleihin.

Onhan niitä jokunen muukin hyvä hetki, mutta rehellisyyden nimistä jalkapallon seuraaminen on useimmiten itsekidutusta. Epäsuosikit ja suoranaiset inhokit ovat menestyneet kohtuuttoman hyvin. Kun Italia voittaa, minun kesäni on pilalla. Real Madridin ja Chelsean voitot tärväävät toukokuun.