perjantai 23. toukokuuta 2025

Tunnetko julkkikset?

Jos ajassa mukana olemista mitataan nykyjulkkisten tuntemisella, olen pahasti pudonnut kyydistä. Näin voi päätellä Iltalehden listaamista nimistä.

Lehti analysoi, kuinka julkkisehdokkaat menestyivät viime vaaleissa. Jutussa oli mainittu 36 nimeä. 

Minulle tuttuja oli neljätoista: Jaana Pelkonen, Mira Kasslin, Johannes Lahtela, Markus Pöyhönen, Karla Karmala, Pasi Nurminen, Roman Schatz, Pasha Podniakova, Henrik Dettman, Tapani Kiminkinen, Robert Helenius, Amanda Harkimo, Alma Tuuva ja Jouko Salomäki.

Kaksikymmentäkaksi oli ainakin niminä vieraita: Vanessa Kurri, Otso Kivimäki, Anu Puumalainen, Essi Pöysti, Maria Kuusiluoma, Piritta Hagman, Jenni Janakka, Sointu Borg, Kristiina Raula, Riku Nieminen, Natalia Kallio, Pirjo Lonka, Satu Taiveaho, Outi Broux, Wallu Valpio, Atte Virolainen, Sami Helle, Markus Kuotesaho, Jonne Sahanen, Minttu Kaulanen, Jarkko Miettinen ja Vesa Hanski.

Yhdestä kyydistä putoaminen voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että on mukana jossain toisessa.

Tiedätkös sinä nämä minulle tärkeät kymmenen nimeä: Mihail Bahtin, Martin Buber, Gabriel Batistuta, Tom Waits, Juan Rulfo, Lee Iacocca, Paul Tillich, Marianne Alopaeus, Oscar Romero ja Svetlana Aleksijevits?

-----------

Lyhyt kuvaus oman kymmenen listastani on erillisen linkin takana.

keskiviikko 21. toukokuuta 2025

Monesti maltti on tehokkainta toimintaa

En kirjoita ainakaan vielä kotipaikkakuntani Pirkkalan murheellisista koulutapahtumista. On viisainta odottaa suurimman tunnekuohun laskeutumista. Silloin ihmiset katsovat maailmaa tasapainoisemmin ja samalla tärkeimmät asiat ehtivät nousta esiin. 

Sitä paitsi suhteessa lapsiin ja nuoriin on tärkeintä pysyä rauhallisena. Sillä tavoin luodaan vakautta, jota nuoret tarvitsevat, kun kaikki järkkyy.

Niinpä kirjoitan tapaukseen liittyvästä sivuasiasta.

Olen mielessäni luonut mielikuvan tapahtumaympäristöstä. On vessa, jossa puukottaja valmistautui. On koulun käytävä, jossa hän teki julman tekonsa. 

Ymmärsin tänään, että mielikuvieni ympäristöä ei kuitenkaan ole olemassa. Se rakennus on purettu, ja tilalle on rakennettu kokonaan toinen. Puolet oppilaista käy koulua nykyään aivan toisessa paikassa.

Yleisen koulukeskustelun ongelma on vanhentuneissa luuloissa. Uutiset ja ilmiöt sijoitetaan oman pään mielikuviin, vaikka niiden kuvien kouluympäristöä ei ole. Jos osallistuu keskusteluun vain omien muistojensa pohjalta, kannattaisi olla hiljaa. Koulu on muuttunut paljon viime vuosina ja vuosikymmeninä, myös hyvässä.

Ilokseni huomaan, että paikallinen keskustelu on pysynyt suht asiallisena. Mutta meillä Tampereen kyljessä ei ollakaan turhan koohottajia.

maanantai 19. toukokuuta 2025

2700 vuotta sitten hylätyt jumalat

Lyhyissä blogiteksteissä on aina puutteensa. Siksi kannattaisi lukea varsinainen Vartija-lehdessä ilmestynyt artikkelini. Sen lukemiseen menee varttitunti.

Kohua herättäneessä Jumalan synty -kirjassa puhutaan siitä, että Raamatun vanhimpien osien jumalakuva on monijumalainen. Teoksen mukaan jossain muinaisuudessa Jahve-nimisellä jumalalla olisi ollut Asera-niminen vaimo.

En näistä paljon hätkähtäisi, Raamatussahan ei ole jotain alkutotuutta. Päinvastoin on hapuillen kuljettu syvenevää ymmärrystä kohti.

Monijumalaisuudesta luovuttiin noin 700 eKr. keskellä kansallista katastrofia. Patriarkka Jaakobilla oli aikanaan kaksi vaimoa, eikä sitäkään muistella uusimmissa avioliittokeskusteluissa.

Jeesuksen mukana alkoi rytistä. Edes pääsiäisen merkitys ei valjennut kertalaakista. Tuomaan epäusko kai muistetaan.

Eläinten uhraaminen loppui, ja uskonnolliset ruokarajoitukset poistuivat. Jätettiin sapatin vietto ja ympärileikkaus. Kolminaisuusoppia synnytettiin monta sataa vuotta, eikä kuvakiellon kumoaminen käynyt käden käänteessä. Tavallaan myös Raamattu-uskollisuus on 1500-luvulla syntynyt uutuus, joka mahdollistui vasta kirjapainotaidon myötä. Saksan 1930-luku kumosi ajatuksen että kaikki esivalta olisi Jumalan asettamaa.

Raamattu on kirja Jumalasta, mutta se on myös kirja jumalakäsityksen kehittymisestä. Siksi en kovin paljon hetkahtaisi jumalatulkinnoista, jotka hylättiin käyttökelvottomina jo 2700 vuotta sitten. Sivuun työnnetyt pikku jumalat saavat jäädä olemattomuuteensa.

lauantai 17. toukokuuta 2025

Miten avata keskustelu sukulaisnuoren kanssa?

Tuttuni löysi alakerran muurauksia purkaessaan lehden, jossa oli 35 vuoden takainen juttuni. Julkaisen siitä lyhennetyn ja vain lievästi muokatun version. Näillä konsteilla syntyy kivasti keskustelua sukulaisnuorten kanssa kesän juhlissa.
 
Oletpas sinä kasvanut!
- Voit olla varma siitä, että hän todellakin kasvanut, jos et ole nähnyt nuorta muutamaan vuoteen. Voit turvallisesti arvioida äänenmurroksen etenemistä ja muistella omia finniongelmiasi. Nuoret eivät kuitenkaan täräytä takaisin, että "onpas täti pulskistunut" tai "setä on melkoisesti kaljuuntunut".
Millaisen todistuksen sait?
- Nuori luonnollisesti herkeää selittämään viimeisiä koulunumeroitaan. Itsekin voit kertoa, mitä kehityskohteita pomosi otti esiin viime palaverissa.
Jokos sinulla on vakituinen seurustelukumppani?
- Nuori selvittää saman tien kohteet ja kertoo avoimesti varsinkin niistä suhteistaan, jotka eivät lähteneet toimimaan. Aikuiset voivat jatkaa teemaa omissa pienryhmissään ja arvioida, kuinka kestäviä nuorten tämänhetkiset suhteet ovat.
Mitäs sinä sitten rupeat opiskelemaan?"
- Tietysti nuorella ihmisellä on suunnitelma seuraavan neljänkymmenen vuoden varalle. Koulutukseen pääsy on helppoa, jos vain viitsii yrittää.
Muistan millainen olit polvenkorkuisena
- On hämmästyttävää, että vanhanakin muistat jotain! Lisäksi voit kertoa, kuinka vaihdoit aikanaan tälle nyt aikuistuvalle nuorelle vaippoja ja pesit hänen pyllyään. Kai muistat ottaa mukaan vanhan pottakuvan. Se hymyilyttää ja luo rentoa tunnelmaa.

Äläkä vahingossakaan käytä sanaa "nuori". Puhu aina teineistä.
 

torstai 15. toukokuuta 2025

Lelupäivälelu

Pysähdyin kauppakeskuksessa lelukaupan eteen. En ole enää leikki-iässä, mutta edelleen fiilistelen kiehtovimpia leluja. Jos olisin saanut jonkin sellaisen lapsena omakseni, olisin ollut korkeimmassa pikkupoikien taivaassa.

Lelukaupasta tuli nuori äiti, joka oli liikkeellä viisivuotiaansa kanssa. Kysyin, oliko synttärit tulossa. Ei kuulemma ollut, vaan oli pitänyt vain hankkia lelupäivälelu.

Ihmettelin sitä sanaa, "lelupäivälelu".

Äiti selitti, että pojalle oli tullut lelupäivänä paha mieli, kun hän oli ottanut mukaan melko kohtuuhintaisen suosikkilelunsa, mutta kukaan ei kaveri ei välittänyt leikkiä sillä.

- Nyt sitten ostettiin sellainen mikä kelpaa kavereillekin. On vähän kallis, mutta eipähän pääse pojalla itku kotiin tultaessa. Sovittiin, että tällä ei sitten kotona leikitäkään. Pysyy ehjänä lelupäivään. Käytetään vain siellä.

tiistai 13. toukokuuta 2025

Köyhät kurinpidon kohteina

Köyhyys ei ole vain ihmisen taloudellinen tila, jota voitaisiin mitata palkkatulolla ja elinkustannuksilla, vaan se on osattomuutta kaikesta siitä, millä ihminen hankkii itselleen valtaa, turvallisuutta ja arvonantoa. Nykyään köyhistä on tehty kurinpidon kohteita, ja juuri tämä on köyhyyden maksimointia.

Kohtalaisenkin elintason saavuttanut ihminen voi olla köyhä – ei vain siinä mielessä kuin äiti Teresa arvosteli länsimaista tunneköyhyyttä, vaan myös siinä mielessä, että hän ei voi vaikuttaa elämänsä suuntaan. Hänen kohtalostaan päätetään hämärissä instansseissa, pankeissa ja suurten johtajien kokouksissa. 

Hänellä voi olla omaisuutta, mutta se perustuu pankista nostettuun lainaan, ja viime kädessä siitä määrää joku toinen. Hän kutsuu itseään omistajaksi, vaikka todellisuudessa hän on vain omaisuutensa haltija. 

Hänellä on elintason kaikki tunnukset, mutta sittenkään hän ei voi tuntea, että hänen elämäänsä arvostettaisiin. Vaikutusmahdollisuuksia hänellä ei ole, koska rahavirrat ovat siirtyneet demokraattisesti valittujen elinten ulottumattomiin.

Lisäksi on absoluuttista köyhyyttä suhteellisen köyhyyden ohella. Se tuntuu nälkänä ja ahtaana asumisena. Niinpä ei pidä unohtaa niitä, joiden on valittava, ostaako ruokaa vai lääkkeitä, hankkiiko lapselleen kevättakin vai itselleen kengät reikiintyneiden tilalle.

Kerran viikossa ajattelen perulaisen kirjailijan Manuel Scorzan romaania Garabombo, näkymätön mies. Se kertoo intiaanista, jonka näkymättömyydellä oli perin arkinen syy. Garabomboa ei nähty, koska hän oli osaton. Hän oli samalla tavoin näkymätön kuin intiaanien kokemat vääryydet.


sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Räsymaton ylistys

Kirjastoreissulla nousi tutun kanssa puheeksi, mitä oli tullut lainatuksi. Esittelin omaa hankintaani, räsymattoja käsitellyttä kirjaa.

Räsymatot ovat vanhan kansan harjoittamaa kierrätystä sellaiselta ajalta, kun sanaa kierrätys ei ollut vielä keksitty.

Mielessäni ei kuitenkaan ollut kotitalousneuvonta tai kertakäyttökulttuurin kritisointi. Ne olivat tällä kertaa sivuasioita.

Olin menossa siunaamaan mummoa, joka oli harrastanut räsymattojen tekoa. Hain aineistoa puheeseeni.

Menin kotiin, luin lainaamaani kirjaa, istuin koneelle ja kirjoitin:

Kun tuntee jalkojensa alla räsymaton kosketuksen, se on lämmin kosketus. Samaa sukua kuin on kesällä nurmikko jalkojen alla. Jotain sellaista, että siinä tekee mieli olla. Tietää olevansa hyvässä paikassa. Räsymatto on mummolan permannolla tai oman kodin lattialla.
Ja sitten ne kuteet. Pois heitetystä ja kelvottomaksi luullusta on tehty kauneutta. Värit ja juovat kertovat eletystä elämästä. Siellä on tytön kesäleninki, pojan polvihousut, se vaate jossa lähdettiin suruja pitämään tai ilosta tanssimaan.