Itävallassa on amputoitu 82-vuotiaalta potilaalta väärä jalka. Näin kertoo tuore uutinen. Yhtään vähemmän kiinnostava ei ole tekstin lopussa ollut lause, että potilaalle on tarjottu psykologista apua; sentään sitä, vaikka jalkaansa se ihminen kaipaa.
Voi kuvitella, millaista on lääkärinä mennä potilaan luo selittämään, että meille sattui pieni vahinko.
Minua hävettää, että uutista lukiessa ensimmäiseksi vähän naurahdin, vaikka olisi pitänyt ajatella aivan jotain muuta.
Juttu on hyvä esimerkki siitä, että kun onnettomuuden tapahtumapaikalta mennään riittävän kauas, tragedia muuttuu kummasti komediaksi. On helppo naureskella, kun tapahtumaan on etäisyyttä ja uhrit ovat vento vieraita. Potilasta tai hänen omaisiaan tapaus ei huvita ollenkaan. Päinvastoin epätoivo raastaa mieltä. Jossain päin Itävaltaa nukutaan paraikaa unettomia öitä ja etsitään kiivaasti syyllisiä. Ainakin potilaan ja häntä hoitaneiden ihmisten elämä on pilalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti