keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Hienointa on paperinen joulukortti

Välillä kannattaa karsia elämästä romppeita ja rihkamaa pois. En kuitenkaan karsisi joulutervehdyksiä. Ne todistavat, että toinen on ainakin hetken muistanut. Ne voivat kantaa yllättävän tärkeitä merkityksiä. Luulisin vieläkin, että ainoa jäljellä ollut lapsuudenystäväni olisi yhä elossa, ellei eräänä jouluna kortti olisi jäänyt tulematta.

Mielelläni lähettäisin tervehdyksiä enemmänkin, esimerkiksi kaikille nuorille, joiden kanssa olen elämää jakanut, ehkä tänä vuonna, ehkä neljäkymmentä vuotta sitten. Valitettavasti virkani pakottaa niukkuuteen, koska joku jäisi kuitenkin ilman ja pahoittaisi mielensä.

Minä otan mielelläni vastaan kaikenlaisia tervehdyksiä, ovatpa ne sähköposteja, tekstareita, mesetystä tai vatsappiviestejä. Facebook sopii, ja jopa Twitter vaikka sen käyttötarkoitus on toinen. Soittaakin saa. Viileä olo tulee vain silloin, kun huomaan olevani yksi muodollinen nimi jollain joukkopostilistalla. Viileys hälvenee vain sillä, että viestissä on jokin omaperäinen, syvällinen ajatus. Myöskään "kaikille hyvää joulua" ei tavoita henkilökohtaisesti.

Hienointa on saada paperinen joulukortti. Siihen sisältyy vaivannäköä ja ajatusta. Kortit ovat pitkään piirongin päällä, ja niihin tulee vilkaistuksi monta kertaa. Perheenjäsenetkin lukevat, ja kortin saaja saa kertoa, kuka tuokin lähettäjä on. 

Muutama vuosi sitten havaitsin surukseni, että joulun ydinaihe, Kristuksen syntymä on käynyt korteissa harvinaiseksi aiheeksi. Olen hyvällä omallatunnolla lähettänyt kortteja, joissa on ollut lintuja, tonttuja, kynttilöitä ja lumentaakkaisia puita. En paheksu niitä, mutta kun Betlehemin tapaus tietoisesti häivytetään korteista, tunnen että minun vakaumustani boikotoidaan. Ja sanotaan mitä sanotaan, perinteinen Marian ja Joosefin kertomus on paras ehdokas juhlan ydinsisällöksi, ja huonosti käy, kun ydin hukataan.

Sopivien kuvien puutteessa olen ruvennut kuvaamaan itse ja teettämään kuvistani kortteja. Kaksi joulua menin Berliinissä kuvaamillani seimillä. Tänä vuonna kävin Tampereella Finlaysonin kirkolla. Tällaisen näkymän löysin sieltä:

Ei kommentteja: