Olen kertonut nuorille kyllästymiseen saakka sitä, kuinka najavointiaanit tekevät jokaiseen käsityöhönsä tahallisen virheen muistaakseen, että vain Jumala on täydellinen. – Mutta on minulla toinenkin navajojuttu:
Vanha navajointiaani ratsasti pitkän matkan kauppa-asemalle. Siellä hän ensin teki ostoksensa ja sitten maksoi ne, mutta kotiin tullessaan hän huomasi, että maksua vastaava rahasumma oli jostain selittämättömästä syystä hänen ostostensa seassa.
Seuraavana päivänä se navajo palasi kauppa-asemalle, tai oikeastaan hän oli jo odottamassa kauppiasta, kun tämä tuli aamulla avaamaan liikettään. Navajo antoi rahan, ja kauppias ihmetteli. Hän sanoi arvostavansa rehellisyyttä, mutta halusi tietää minkä takia intiaani oli päättänyt tulla takaisin.
Navajo sanoi, että hänen rinnassaan oli kaksi pikku miestä. Toinen oli erittäin paha, ja toinen oli hyvä. Se rinnassa oleva paha pikku mies käski pitää rahan, ja se hyvä käski palauttaa sen. Paha sanoi, ettei kauppias ollut huomannut virhettä. Hyvä taas sanoi, että kun se raha nyt vain ei ole sinun.
Lopuksi navajo sanoi: "Tähän tapaan ne pikku miehet riitelivät rinnassani koko yön. Mutta ensi yönä minä haluan nukkua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti