tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kisat jälkiviisaan silmin

Katsoin Ilta-Sanomien ja Iltalehden kisalehdistä, miten niiden kisaennakoinnit olivat onnistuneet. Monia asia meni kohdalleen, mutta yhtä ja toista iloa jäi myös jälkiviisaalle.

Finaalin voittaja Portugali
"Tie päättynee puolivälieriin." IS.
"Ykkösveska Rui Patricio ei ole samaa tasoa muun joukkueen kanssa." IL. Rui Patricio valittiin Uefan tähdistökentälliseen.

Finaalissa pudonnut Ranska
Molemmat lehdet arvioivat varsin hyvin. Jälkiviisaalle ei ole isoja herkkupaloja.

Semifinaalissa pudonnut Saksa
"Ehdotonta finaaliainesta." IS
"Marco Reusin telepaattinen yhteys ex-seurakaveri Götzen kanssa tekee kaksikosta Euroopan vaarallisimman hyökkäysakselin." IL. Reus loukkaantui ennen kisoja, Götze oli alavireinen.

Semifinaalissa pudonnut Wales
"Pelaa Venäjän kanssa alkolohkon  kakkostilasta. Sen jälkeen tie katkeaa pian." IS

Puolivälierissä pudonnut Puola
"Robert Lewandowski on niin suuri stara, etteivät muut erotu hänen varjostaan." IL. Hyvin erottuivat. Lewandowski teki maalin vasta viidennessä pelissään.

Puolivälierissä pudonnut Islanti
"Neljällä pisteellä voi päästä jatkoon.  Enempään ei ole resursseja. IL.
"Kaatamalla Unkarin lähellä jatkopaikkaa." IS.

Puolivälierissä pudonnut Italia
"Kompuroi jatkoon. Sen jälkeen mestaruus on enää neljän voiton päässä." IL.

Puolivälierissä  pudonnut Belgia
"Kokemattomuus nostaa seinän välierävaiheessa." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Kroatia
"Jos Kroatia selviää alkulohkosta jatkoon, tie on auki vaikka mihin." IS.
"Puolivälieriin, ehkä pitemmällekin." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Slovakia
"Taistelee alkulohkon kakkospaikasta, mutta taitaa sittenkin jäädä neloseksi." IS.

Neljännesvälierissä pudonnut Unkari
"Jalkeilla on yksi kisojen heikoimmista ryhmistä." IS.
"Jatkopaikkakin olisi pienimuotoinen ihme." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Espanja
"Haiskahtaa ihan loppuottelun häviäjältä." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Pohjois-Irlanti
"Pieni on kaunista, mutta jää alkulohkon viimeiseksi." IS.
"Yksikin alkulohkon piste olisi yllätys." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Englanti
"Ikävä vastustaja." IS.
"Englanti lähtee Ranskaan yhtenä suurimpana ennakkosuosikkina." IL.

Neljännesvälierissä pudonnut Sveitsi
"Alppien tähtisikermä." IS.

Neljännesvälierissä pudonnut Irlanti
"Jää alkulohkoon." IS.
"Joukkue oli mukana jo neljä vuotta sitten. Silloin alkulohkon saldo oli kolme tappiota maalierolla 1 - 9. Jotain samaa on odotettavissa nytkin." IL.

 Alkulohkoon jäänyt Itävalta
"Kisojen musta hevonen."
"Puolivälieräpaikka kuulostaa ihan kohtuulliselta." IL.

Alkulohkoon jäänyt Turkki
Jälkiviisaalle ei ole herkkupaloja.

Alkulohkoon jäänyt Venäjä
"Jatkopaikka alkulohkosta pelastaa Venäjän kasvot kotikisoja ajatellen. IS.
"Jos Venäjä saa pisteenkin Englannilta avauspelissä, menestys saattaa tarttua pelaajiin." IL. Ei tarttunut.

Alkulohkoon jäänyt Ruotsi
"Kapasiteetti riittäisi kahdeksan parhaan joukkoon, jos vain alkulohkopisteet kantaisivat jatkopaikkaan." IL. Ei oikein siltä tuntunut.

Alkulohkoon jäänyt Albania
Jälkiviisaalle ei ole isoja herkkupaloja.

Alkulohkoon jäänyt Romania
Jälkiviisaalle ei ole isoja herkkupaloja.

Alkulohkoon jäänyt Ukraina
Jälkiviisaalle ei ole isoja herkkupaloja.

Alkulohkoon jäänyt Tšekki
Jälkiviisaalle ei ole isoja herkkupaloja.


Omat ennakkoni menivät kohtalaisen hyvin. Tosin Portugalin mestaruuteen en uskonut kovin paljon. Ranskaa veikkasin mestariksi, ja West Hamia koko talven seuranneena tiesin Dimitri Payetin kovaksi pelimieheksi. Saksa oli helppo arvata neljän joukkoon, vaikka mestaruuksia se voittaa paljon harvemmin kuin Gary Linekerin loppuun kalutusta lausahduksesta voisi päätellä. Walesin välieräpaikasta en olisi ennen kisoja lyönyt senttiäkään vetoa, mutta Islannin voitto Englannista ei yllättänyt lainkaan.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Muuttaminen rasittaa lasta

Tuoreessa Tiede-lehdessä esiteltiin tanskalaista tutkimusta, jossa oli selvitetty sitä, millä tavoin muutot rasittavat lasta. Ilmeni, että paljon muuttaneille lapsille kasautui ikätovereita enemmän vaikeuksia vielä yli 30-vuotiaina. Haitallisimpia muutot ovat varhaisessa murrosiässä eli 12–14-vuotiaana.

Tällaisiin tutkimuksiin pitää suhtautua varovaisesti. On mahdollista, että ongelmien varsinaiset syyt eivät ole itse muutoissa vaan niissä syissä, jotka pakottavat muuttamaan.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että tuntemani vanhemmat ovat hyvin ottaneet huomioon muuttamiseen liittyvät vaarat. Perheen elämä pyritään rakentamaan niin, että lapset saisivat käydä koko yläasteen samassa koulussa.

Jonkinlaista itseironiaa oli siinä kertomuksessa, jonka kuulin erään äidin suusta: "Meidän kymmenen ikäinen poika oli saanut koulussa eteensä koekysymyksen, jossa pyydettiin luettelemaan muuttamisen hyviä puolia. Poika ei osannut sanoa yhtäkään syytä, ja tämä vastaamattomuus teki koenumerolle huonoa. Teki niin mieleni ottaa yhteyttä opettajaan. Teki niin mieleni sanoa, että jos meidän kymmenvuotias, viisi kertaa elämässään muuttanut lapsi ei osaa mainita muuttamiselle yhtään hyvää puolta, niin luultavasti niitä ei sitten ole."

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kiinnostu mistä tahansa

Ihmisellä on toivoa niin kauan kuin hän on kiinnostunut edes jostain. Hätätapauksessa mikä tahansa tuhoa tuottamaton kiinnostuksen kohde auttaa.

Esimerkiksi Jukka Kemppinen kertoi sukulaisestaan, joka oli muistellut, millaista oli elämä Hennalan vankileirillä vuonna 1918. Sellitoverit kykenivät aina vaivatta arvaamaan, kuka kuoli seuraavaksi, sillä merkit olivat selvät. Tappavinta oli mielenkiinnon katoaminen, toimintahalun loppuminen ja makuulle jääminen. Seuraavaksi lähtivät syöpäläiset ja viimeiseksi meni henki.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Olen kapinassa Pariisia vastaan

Pariisissa kielletään kaikki yli 20-vuotiaat autot. Meillä on kakkosautona 19 vuotta vanha Corolla, jolla on ajettu 280 000 kilometriä, joten sillä saa edelleenkin mennä kiertämään Riemukaarta.

Siitä huolimatta protestoin.

Eikös juuri se ole kestävää kehitystä, että hankkii mielestään kestävän tavaran, pitää sitä pitkään eikä koko ajan vaihda uusimpaan malliin?

En millään jaksa uskoa, että luonnon kannalta olisi hyväksi yhden uskollisen Corollan sijasta hankkia uusi ja modernimman teknologian auto joka kolmas vuosi eli tässä tapauksessa kaikkiaan kuusi kappaletta. Luulisin niidenkin valmistamisen kuluttavan jotain luonnonvaroja.

Vanha Corollamme on katalysaattoriauto, eikä kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut ratkaisevaa keksintöä, joka olisi oleellisesti mullistanut autojen ekologisuutta.

Pienten parannusten ansiosta uudet mallit kuluttavat kieltämättä vähemmän kuin vanhat. Tämä ero kuitenkin kuittautuu sillä, ettei melkein kaksikymmentä vuotta vanhalla perinneautolla viitsi ajaa kovaa. Mennään hiljaa, polttoainetta ja autoa säästellen.

******

Täydennystä 3.7.2016 Helsingin Sanomien mukaan: "Keskikokoisen polttomoottorihenkilöauton valmistus tuottaa noin 17 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä, mikä vastaa noin 150 000 kilometrin ajon aikaisia päästöjä."

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vähintään kahdesti luettuja

Olen kuullut, että jos kirjaa ei kannata lukea kahteen kertaan, sitä ei kannata lukea kertaakaan. En usko tähän teoriaan, mutta se antaa kiinnostavan näkökulman omaan kirjahyllyyni. Siellä ei ole montakaan kirjaa, joille olisin suonut tämän palkinnon.

Listani kärjessä ovat Dostojevskit. Niiden kaikkien lukemisesta en ole jaksanut pitää lukua, mutta kärkipaikkaa pitää Karamazovin veljekset, jonka olen lukenut seitsemään kertaan. En muuten tiedä ketään, joka olisi lukenut sen vielä useammin kuin minä. Myös Kafka ja Hemingway ovat kirjailijoita, joita minun on luettava kerran vuodessa. Niinpä monissa heidän kirjoissaan on enemmän kuin yksi osuma.

Linnan Tuntemattoman sotilaan olen lukenut neljästi, mihin vaikuttaa osaltaan se, että pidin siitä lukiossa esitelmän, mutta on se muutenkin hyvä kirja. Pohjantähden olen lukenut kahdesti. Myös Kiven Seitsemän veljeksen uusintaan vaikutti, että sitä luettiin jo koulussa. Toisaalta voin lukea sen vielä kolmannenkin kerran.

John Steinbeckin Eedenistä itään oli elämäni ensimmäinen ns. aikuisten kirja. Se osui käsiini joskus kolmentoista iässä, mutta se tuntui hyvältä myös kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Milan Kunderalta olen ottanut uusintakäsittelyyn ainakin Pilan ja Olemisen sietämättömän keveyden, eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Juan Rulfon pieni romaani Pedro Páramo on niin vaikea, että sen kanssa on varauduttava kahteen lukukertaan jo alun alkaen. Myös Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ansaitsee mielestäni kaksi lukemista. Vasta toisella kerralla innostuin siihen todella. Latinalaisesta Amerikasta Alejo Carpentierin hieno ja unohdettu Kadotetut askeleet on niin ikään päässyt listalleni.

Hubert Selbyn Päätepysäkki Brooklynin ja Unelmien sielunmessun luen kenties vielä kolmannenkin kerran.

Suomalaisista kirjoista listallani ovat vielä Hannu Ahon Saara, Marianne Alopaeuksen suotta unohdettu Pimeyden ydin ja 1980-luvun merkittävimmän suomalaisen kirjailijan Matti Pulkkisen kolme ensimmäistä romaania.

Pentti Saarikoskea en sen kummemmin mainitse, mutta voin sanoa asuneeni hänessä kaksi vuotta.

Hermann Hessen Arosutta yritin lukea uudestaan. Jossain 80. sivun kohdalla jätin kesken samalla, kun ajattelin: "Hyvä kirja, mutta tuo elämänvaihe on jo mennyt."

Heinrich Böllin romaanin Nainen ryhmäkuvassa ja Robert Musilin teoksen Mies ilman ominaisuuksia olen aloittanut kahdesti ja lopettanut yhtä monta kertaa.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Epämukavuusalueella

Kerroin korkeiden paikkojen peloistani ja siitä, että olen antautunut sen edessä. Olen vain hyväksynyt sen, että minun on syytä pitää jalat maassa. Se on minun paikkani tässä maailmassa.

Minua kymmenkunta vuotta nuorempi mies oli kuulemassa vuodatustani ja neuvoi kuitenkin yrittämään ja ylittämään itseni. "Voit löytää itsestäsi jotain uutta."

"Et tiedä mitään, kloppi", ajattelin sisälläni. "Et tiedä, kuinka paljon olen yrittänyt ja lopulta tunnustanut tosiasiat."

Nykyään ylistetään epämukavuusalueille menemistä, mutta minun kaikki onnistumiseni ovat olleet aivan muualla, sillä missä olen tuntenut oloni mukavaksi ja luonnolliseksi.

Viime viikolla Hämeenlinnassa testasin uutta jäätelöpalloa, kahvin makua.

Havaitsin olevani taas epämukavuusalueella. Jäätelö maistui pahalta.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Katsotaan se hidastuskuva ensin

Soisin, että kiihkeimmät ja nopeimmat somekriitikot katsoisivat jalkapalloa ja oppisivat siitä.

Fanikatsomosta ei kannata lähteä kyselemään, oliko rangaistuspotku tuomittu oikein.

Kotisohvan arvioissa ei taas kannata olla nopea ja varma. Television yleiskuvan perusteella luotu ensimmäinen mielikuva on usein väärä. Tapahtuma näyttää toiselta, kun sitä katsoo lähikuvasta. Monesti ei riitä edes yksi lähikuva, vaan taklaus on nähtävä toisesta tai ehkä kolmannestakin näkökulmasta ennen kuin voi sanoa, mitä todella tapahtui.

Joten katsotaan se hidastuskuva ensin ennen kuin ollaan niin varmoja.

Ja useimmiten ammattituomarit ovat oikeassa, vaikka eivät tietysti ole täydellisiä. He ovat harjoitelleet tuomitsemista. He tietävät kaikki säännöt ja ovat melkein aina "hyvin sijoittuneita".