Nainen oli voitettava omaksi kaksi kertaa

Epäilen, ettei mies toivonut saavansa minulta apua elämäänsä. Ehkä hän oli jopa täysin sovussa sen kanssa. Ehkä hän halusi vain kertoa ajatuksensa jollekulle kolmannelle.

Sattumoisin olimme osuneet kahvilassa samaan pöytään. Yleiseen kysymykseeni nykykuulumisista hän vastasi menemällä suoraan asiaan ja kertomalla, että hän oli löytänyt elämänsä naisen. "Tinderistä löysin, tietysti. Mistäpä minun kaltaiseni muualta?"

Hän sanoi olevansa vähän ylpeä siitä, että oli onnistunut esittelemään itseään onnistuneesti. "Juuri oikea nainen tarttui." Hän sanoi, että siinä Tinderissä hän voitti naisen omakseen ensimmäisen kerran. "Se oli kuitenkin helpompi voitto kuin tämänviikkoinen." 

Odotin, että hän jatkaisi. En yllyttänyt. Tauon jälkeen hän sanoi, että hänen oli voitettava nainen omakseen vielä toisen kerran. "Se oli siinä kun paljastuikin, että olen oikeastaan aika paska. Ainakaan en ole parempi kuin kukaan muu."

Kysyin, miten kävi. Heittikö nainen hänet ulos?

Ei heittänyt. Sanoi, että saa olla näin.

Poika tarvitsee eri lahjoja kuin isä

Tuttuni, tulevan professorin tuleva vaimo oli nuoruudessaan digannut Marc Bolanin T. Rexiä. Myös David Bowie oli ollut kova. Huoneet oli tapetoitu idolien kuvilla. Levyt sai kinutuksi vanhemmilta, mutta jonkinlaiseksi nuoruuden traumaksi jäi se, että isä ja äiti eivät päästäneet 14-vuotiasta tytärtään Helsinkiin Bowien keikalle.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, tuleva mies ei ollut aivan Bolanin eikä Bowien tasoinen rocktähti. Hän oli kuitenkin hieman sinne päin. Hänellä oli pitkät hiukset ja hän osasi soittaa bassoa.

Kun katselee nykyistä professoria, ensimmäisenä ei tule Marc Bolan. Professoripiireissä hankitaan menestystä toisenlaisilla ansioilla. 

Niin menee ihmisen elämä. Kun mies hankkii vaimoa itselleen, niistä taidoista ei ole apua professorinvirkoja jaettaessa. Ehkä tämä selittää sen, miksi isät eivät aina ole tyytyväisiä poikansa arvostuksiin. Vanhan miehen pätevyydellä ei pärjätä siinä todellisuudessa, jossa poika elää juuri nyt.

Rääväsuita ei haluta Suomeen

Kuulin ensimmäisen kerran Eppu Normaalia vanhan kaverini luona. Kappale olisi voinut olla toinen alkuajan teos Rääväsuita ei halua Suomeen. Se oli kuitenkin astetta vähemmän räävitön eli Poliisi pamputtaa taas.

Sanoin kappaleesta heti jotain kielteistä, mutta parissa viikossa muutin kantani ja minusta tuli punkmusiikin ystävä. Se oli tärkeää taustaääntä tärkeälle elämänvaiheelle, jolloin tulin Dostojevskiin.

Eppu Normaali ei koskaan ollut minulle Tuomari Nurmion veroinen, mutta bändien mitalisijoista se on aina kisannut. Alkuaan Pelle Miljoona taisi olla Eppuja tärkeämpi, mutta ajan myötä he nousivat Pellen edelle. He eivät juuttuneet punkiin eivätkä tehneet itsestään liian tärkeitä. He osasivat nauraa itselleen ja vähitellen oppivat myös soittamaan.

Eppu Normaalin salaisuus on myös elämänasenteessa, jonka Martti Syrjä ilmaisi Roskilden rockfestivaaleilla: "In Finland we call this reilu meininki."

Vihdoin Eppu Normaali on päättänyt vetäytyä lavoilta. Se ei hajoa, se vain lakkaa esiintymästä. Tässä on tyyliä.

Kun Martti Syrjä lauloi tuoretta kappalettaan Poliisi pamputtaa taas, kukaan ei olisi arvannut, että jonain päivänä tasavallan presidentti ilmoittaa Eput suosikkibändikseen. Nuoriso yllättää, kunhan sille vain annetaan aikaa.

Neuvo nopealle lohduttajalle: älä ole nopea!

Nopea neuvo lohduttajalle, älä ole liian nopea!

Kun ihminen menettää traagisesti läheisensä, monet ympärillä ovat mykkinä osaamatta lohduttaa. Tämä on turhaa alamittaisuuden tunnetta. Päinvastoin ei pidäkään syöksyä liian nopeasti lausumaan lohdutuksen sanoja. Sen sijaan voi halata ja katsoa lämpimästi, tai voi sanoa jonkin lyhyen myötätunnon sanan.

Ensimmäisestä shokista ja avohaavasta on pitkä matka jopa murheeseen, ja vasta kuukausien murehtimisen jälkeen on lohdun aika. Se on surujen arpeutumista.

Siksi mustimpaan yöhön joutuneelle ihmiselle ei pidä tarjota liian kirkasta valoa. Se vain häikäisee ja saa kääntämään katseensa pois. Enintään voi viitata kajastavaan aamutaivaaseen, ja jollekulle sekin voi olla liian kirkas.

Kun toinen auto tulee maantiellä vastaan pitkät päällä, ajattelen toisinaan, että siinä on taas niin kuin liian innokas lohduttelija. Minä en näe hänen valovoimansa alla mitään.

Ja kun Jumalasta puhutaan, on puhuttava hiljaa.

Kahvista säästäminen on järjen säästöä

Keski-Suomen hyvinvointialue on päättänyt, että palvelutaloissa ilmaiseksi esiintyville laulajille ei enää tarjota kahvia eikä teetä. Ensin ajattelin, että ollaanpas siellä pikkumaisia. Pian ymmärsin, ettei tämä ole pikkumaisuutta vaan suurta tyhmyyttä ja huonoa käytöstä.

Vakiomallin selitystä eli "taloudellista tilannetta" tarjotaan tähänkin. "Jos näissä viikoittain joitain kahvikupillisia tarjotaan, kyllä siitä joitain kustannuksia vuositasolla syntyy", sanoi hyvinvointialueen ikääntyneiden ja vammaisten palveluiden vastuualuejohtaja. (Titteli on kieltämättä komea.)

Saadaanko näillä keinoilla talous tasapainoon ja valtionvelka kuntoon? Taitavat kuitenkin ennemmin päteä Jeesuksen sanat: "Te siivilöitte hyttysen, mutta nielaisette kamelin."

Muuan tuttuni puolestaan kertoi, että hänen konsernissaan oli säästetty 1500 euroa kieltämällä kahvimaito. Viisaana miehenä hän oli lohkaissut, että eikös kahviin käytetty vesikin pitäisi ottaa huomioon. Sehän oli 200 euron vuosikustannus.

Olisin melkein valmis istuutumaan keskelle Mannerheimintietä kahvihetkien puolesta. Niissä ei ole kyse kahvista aineena, koska myös tee ja kaakao voivat toimia kahvina. Tärkeintä on idea. Kupposen äärellä vaihdetaan kuulumiset, hoidetaan pahatolot kuntoon ja saadaan parhaat ideat.

Ehkä se kaikki maksaa vähän, mutta paljon kalliimpaa on kutsua konsultti neuvomaan, miten ihmissuhteita rakennetaan ja pidetään yllä.

Lyhyt kierros tieteiden maailmassa

Olen yrittänyt saada järjestystä aikakautemme ymmärtämiseen. Tuntuu, että näin vaikeaselkoista ei ole ollut ikinä.

Mikä tieteenala parhaiten selittää ihmisen? Minä edustan ylpeästi teologiaa. Jokainen kai arvostaa sitä, minkä on valinnut omakseen.

On muitakin tärkeitä, kuten psykologia ja siihen rinnastettava sosiologia. Heikäläisillä on läpivalaisemisen valtaa, koska he tunnistavat eleet ja reaktiot, syyt ja seuraukset.

Mutta mitäpä oikeastaan on psykologia? Useimmat sen kuvaamat ilmiöt ovat pohjimmiltaan biologiaa. Suuri osa siinä tutkituista ilmiöistä selittyy hormoneilla ja geeneillä. 

Oikeastaan biologiallakaan ei ole ratkaisevaa merkitystä. Se on esiaste matkalla kemiaan. Mikä tahansa biologian kuvaama ilmiö on pohjimmiltaan sitä, että aineet reagoivat toisiin aineisiin.

Tai oikeastaan kemiallakaan ei ole väliä, koska aine on syvimmältään fysiikkaa. Viime kädessä koko fyysinen todellisuus on protoneita, neutroneita ja elektroneja. Se on kvarkkeja. Mutta miten kvarkit liittyvät siihen, että ihminen ottaa toisen ihmisen kädestä kiinni? 

Lopulta kierrokseni päättyy filosofi Ludwig Wittgensteiniin: "Vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisi vastattu, elämän ongelmia ei olisi vielä edes sivuttu."

Olin kiinnostava potilas

Lääkärilehden mukaan monet tuki- ja liikuntaelinten kirurgiset hoidot eivät juuri hyödytä. Esimerkiksi polvinivelkierukan osapoistot ovat jokseenkin turhaa toimintaa. 

Uutista lukiessani muistelin takavuosien reisivammaani. Vaiva oli tullut onnettomuudessa, ja sitä saattoi parhaiten kuvata niin, että jalkani ei ikään kuin ottanut alle.

Ymmärsin hyvin, ettei hoitotaktiikan valitseminen ollut helppoa. Kun olin kolmannen lääkärin poliklinikkavastaanotolla kuuntelemassa hänen arviotaan, totesin siihen ilman piikittelytarkoitusta, että arvio oli kolmas, minkä olin saanut. Hän taisi hetkeksi vähän närkästyä, kun luuli minun ilkeilevän.

Lopulta päädyttiin jumppaamiseen, mikä oli varmaan hyvä valinta. Kirurgia olisi ollut raflaavampaa kuin työläs jumppaaminen. Kerran tunnissa piti heittäytyä selälleen ja nostella jalkaa kolmekymmentä kertaa. Yllätin itseni olemalla kuuliainen potilas. Varmaan monet rippikoululaiset muistavat vieläkin sen kesän voimisteluliikkeeni, joita tein myös pitkällä bussimatkalla.

Kun vuotta myöhemmin kävin sairaalassa jälkipuheilla, lääkäri kertoi oikein odottaneensa minua. Olin ollut kiinnostava tapaus. Hän oli kirjoittanut vaivastani oppikirjoihin ja oli tyytyväinen, kun oli maltettu väistää leikkaus.