lauantai 2. toukokuuta 2020

Nautinnollisesti oikaisen polun kautta

Tämän aamun Helsingin Sanomat ilahdutti lukijoitaan laajalla jutulla, jonka aiheena ovat kaupunkiin syntyneet oikopolut.

Ei ole mitään niin kiinnostavaa kulkureittiä kuin polku. Sitä ei ole tehty suunnittelijan työpöydällä eikä sitä ole rakennettu hallitusvallan käskystä. Se on syntynyt ehdottoman demokraattisesti ja juuri oikeana pidettyyn paikkaan. Se on kansanviisauden tiivistymä.

Erään tuntemattomaksi jääneen kaupunginpuutarhurin sanat ovat vaikuttaneet ratkaisevasti omiin kasvatusnäkemyksiini. Hän sanoi antavansa ensin polkujen syntyä ja istuttavansa vasta sen jälkeen nurmikot. Tämän vuoksi hänen ei tarvitse pystyttää Ei saa tallata -kylttejä eikä sadatella, kun niitä ei noudateta.

Tämä periaate toimii käytännössä nuorten kanssa niin, että ensin leirielämästä määritellään ehdottomat vaaranpaikat. Sanotaan esimerkiksi siitä, että vesille ei saa mennä ilman pelastusliivejä. Näitä ehdottomia kieltoja pitää olla mahdollisimman vähän ja niiden pitää olla niin selviä, että kenelläkään ei ole syytä epäillä niiden mielekkyyttä. Jotkin kenkien riisumiseen kuuluvat säännöt eivät ole näitä ehdottomuuksia.

Tämän jälkeen annetaan elämän polkujen syntyä, ja useimmiten ne syntyvät aivan oikeille paikoilleen. Joskus on syytä varoittaa jostain erityissuojelua vaativasta kukasta, jonka on sallittava elää, mutta kun niitäkään ei ole paljon, kaikkien on helppo sitoutua tekemään polkuunsa tietyllä kohtaa tarvittavan mutkan.

Ei kommentteja: