Nuoruuteni kesätyöpaikka oli Ronnin kehitysvammaislaitoksessa, joka sijaitsi Lammilla, nykyisessä Hämeenlinnassa. Minua rupesi kiinnostamaan, mitä sinne nykyään kuuluu. Pian selvisi, että vähän yli kymmenen vuotta sitten Ronni tyhjeni kehitysvammaisista. Sittemmin siellä on ollut turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, ja nykyään paikka on ortodoksisen Kaikkien Athosvuoren pyhien perintösäätiön luostarikeskuksena. – En olisi tätäkään kehitystä arvannut.
Luostarikeskuksen nettisivuilta löysin kertomuksen, joka on julkaistu Romanian Clujn metropoliitta Andrein nimissä:
Sotilas pyysi lupaa, että menisi etsimään taistelukentälle jäänyttä toveriaan. Upseeri epäsi pyynnön. Hän kielsi vaarantamasta henkeä sellaisen miehen puolesta, joka oli luultavimmin kuollut. Sotilas ei totellut. Tuntia myöhemmin hän palasi kantaen ystävänsä ruumista itse kuolettavasti haavoittuneena.
Upseeri oli vihainen: "Minähän sanoin, että hän on kuollut. Nyt olen menettänyt teidät molemmat. Oliko tämä sen arvoista, että kannatti käydä hakemassa takaisin kuollut ruumis?"
Sotilas vastasi: "Kyllä se oli. Kun löysin hänet, hän oli vielä elossa ja sanoi minulle: 'Ystäväni, olin varma, että tulisit noutamaan.'"
3 kommenttia:
Panagia, enpä tiennyt, että olet ollut siellä. Siis silloin kun se ei vielä ollut Panagia. Se oli yksi Lammin suurimpia työnantajia ja monia tuttuja ja sukulaisiakin oli siellä töissä. Itse kävin siellä muutaman kerran tutustumassa lukio aikoina. Hieno paikka, mutta minua se ahdisti. En olisi pystynyt siellä työskentelemään.
Nykyään siellä on myös kirppis. Sinne voi lahjoittaa tavaroita, jotka myydään Panagian hyväksi. Siellä on silloin tällöin tilaisuuksia, konsertteja, näyttelyitä ym.
Sanon Panagia, kun en millään muista sitä pitkää nimeä, mutta luostarikeskus Panagia.
Niin, ja onhan myös keskimmäinen poikamme ollut siellä kesätöissä. Yhtymäkohtia löytyy.
Tämä ei nyt tainnut liittyä millään lailla tuohon ”uskonnolliseen” osuuteen kirjoitustasi, mutta tuli vain mieleeni, kun luin kirjoituksesi.
Tähän pysähdyn, mietin mitä laitan allekirjoitukseksi, Marrriitta, Samulin äiti. (Uskallanko julkaista, julkaisen kuitenkin)
Jäi vielä kirjoittamatta, jos joskus olet tulossa käymään vanhalla kesätyöpaikallasi, niin ota ihmeessä yhteyttä, tarjotaan kyllä kahvit ja pientä purtavaa.
Voi olla, että tulenkin käymään ensi kesänä, koska nyky-Ronni rupesi kiinnostamaan.
Lähetä kommentti