Hääjuhlassa mies säesti kitaralla naisen laulua. Esitys oli kaunis, ja laulun sanat olivat hienot. Tyylillisesti mieleeni tuli Violeta Parra.
Kävin kiittelemässä esiintyjiä ja kyselin, oliko laulu heidän omansa. He myönsivät sen olevan, ja minä kysyin edelleen, olivatko he esiintyneet hyvinkin paljon, ja he myönsivät vaatimattomasti, että kyllä olivat. Lopulta minulle selvisi - taisi selvitä vasta sen jälkeen, kun asiaa suoraan kysyin - että muusikot olivat Kaija Kärkinen ja aikanaan Hurriganesissakin soittanut Ile Kallio.
Nolotti. En ollut tunnistanut, vaikka olisi pitänyt. Toisaalta se oli ymmärrettävää, koska en tunne julkkiksia ulkonäöltä. Katson televisiosta yleensä vain jalkapalloa enkä seuraa keveitä aikakauslehtiä.
He saivat kuitenkin minulta vilpittömän kiitoksen. Olin vaikuttunut heidän osaamisestaan, en heidän kuuluisuudestaan.
Lopulta pääsin kuiville, koska tietokilpailuvarastossani oli Ile Kallioon liittyvä knoppikysymys. Muistin, että aloitteleva U2 oli vuoden 1982 Ruisrockissa Ile Kallion ja Dieselin lämppärinä, tai ainakin se oli ensin lavalla. Sain vahvistuksen sille, että tapaus oli tosi.
Vielä puhuttiin Ile Kalliolle tärkeästä jalkapallosta. Hän kertoi, että hänellä oli Sami Hyypiältä saatu lippu Istanbuliin Mestareiden liigan finaaliin. Liverpool oli aina ollut hänen suosikkinsa, koska se on Beatlesien kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti