Näyttelijä Amanda Palo on pöyristyttänyt sanomalla, että hän aikoo katsoa toiseen suuntaan, jos näkee jonkun varastavan ruokaa. En tässä ryhdy varastamisen kannattajaksi. Se on vastenmielistä toimintaa, mutta jos ollaan rehellisiä, tämäkään asia ei ole niin yksinkertainen kuin ajatella saattaa.
Nälkäisen oikeudella poimia rajallisesti vieraan satoa on pitkät perinteet. Jo Vanhassa testamentissa tulkittiin "älä varasta" -käskyä tähän tapaan: “Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, niin saat syödä rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut kylläsi, mutta älä pane mitään astiaasi. Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, niin saat kädelläsi katkoa tähkäpäitä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla.”
Nykyäänkin tunnettu periaate "hätä ei lue lakia" siirtyi antiikin ajan roomalaisesta oikeudesta keskiaikaiseen lainsäädäntöön. Nälänhädässä olevalla oli velvollisuus säilyttää henkensä. Niinpä hänellä oli oikeus ottaa toisen omaa syyllistymättä varkauteen. Periaate oli kirjattuna sekä maallisiin että kirkollisiin oikeuslähteisiin aina reformaation kynnykselle asti. Esimerkiksi ruotsalaisen maakuntalain (1327) mukaan vieraalta naurismaalta sai ottaa tarpeeseensa enintään viisi naurista ilman rangaistuksen pelkoa. Jos kuitenkin otti enemmän kuin viisi ja joutui kiinni itse teosta, joutui maksamaan yhden äyrin kokoisen sakon.

