Kone voittaa shakissa muttei välttämättä kirurgiassa

Shakin maailmanmestari Garri Kasparov voitti vuonna 1996 parhaan tietokoneohjelman melko selvästi, mutta vuotta myöhemmin hän jo hävisi. Nykyään ihmisellä ei ole mahdollisuuksia konetta vastaan.

Tekoäly on uusin mestari. Kolme vuotta sitten shakkimaailmaa järkytti AlphaZero -niminen tekoäly, joka oppi pelin itsekseen muutamassa tunnissa. Sille opetettiin vain säännöt, ja sitten se pelasi harjoituspelejä parhaita shakkiohjelmia vastaan. Se oppi kerta kerralta lisää, kunnes alkoi voittaa shakkiohjelmat ylivoimaisesti.

Melko yllättävissä asioissa ihminen on kuitenkin parempi. Luulisi, että kone olisi kirurgin kättä tarkempi, mutta viime vuonna ilmestyneen Tekniikan maailman mukaan robottikäsiä ei voi käyttää aivoleikkauksissa, koska niiltä puuttuu tuntoaisti. Kirurgille on olennaista aistia, miten kudos käyttäytyy leikkauksen aikana. On tunnettava esimerkiksi se, kuinka kovaa ainetta kasvain on, ja siksi tarvitaan perinteistä sormituntumaa, joka välittyy ihmiskädessä olevien herkkien instrumenttien kautta.

Vielä pitempi matka on siihen, että kone voisi lohduttaa itkevää lasta.

Citymaasturi, housuhame ja voileipäkakku

Olen kerran kokeillut Hummeria, amerikkalaista autoa, joka on lähinnä maastoauton ja panssariauton sekasikiö. Kyseessä oli hääauto, ja häihin sopivat monenlaiset hullutukset, ei siinä mitään. Joku on kuitenkin hankkinut Hummerin ihan siviilikäyttöön. Sitä en ymmärrä. Epäilen, että syyn paljastumiseen tarvitaan pään magneettikuvausta. Jokin suuruudenhulluuden loinen on luikerrellut korvakäytävää pitkin ihmisen sisään.

Huvittavia yhdyssanoja ovat valashai, tiikerihai, kissakala, poliisikoira, kalasääski, muurahaiskäpy, kalakukko ja jäniskoira. Niiden huvittavuus on lähinnä kielellistä.

Asiapohjaltaan koomisia ilmiöitä ovat taas housuhame ja voileipäkakku. Kun housut ja hameen yhdistää, syntyy jotain, minkä ei luulisi miellyttävän kenenkään silmää. Voi ja leipä kuuluvat yhteen, mutta kakkua niistä ei tule. Sitä mieltä minä olen.

Entäs sitten citymaasturi? Se on kuin Hummer mutta paljon pienempi. Sekään ei kuulosta viisaalta. Kulkupelin voi suunnitella joko kaupunkiin tai maastoon muttei molempiin, niin kuin jalkineista tennarit kuuluvat kaduille ja saappaat metsään. Tennarisaappaat olisivat pöhkö idea.

Hummer H2

Jumala ei ole jokin lisäolio

Olen samalla kannalla kuin D. Z. Phillips -niminen uskonnonfilosofi. Hänen mukaansa Jumalan olemassaolosta keskusteleminen ei ole keskustelua siitä, kuinka monta oliota on maailmassa. Ei niin, että minun maailmankuvassani olisi yksi olio enemmän kuin ateistilla. 

Sen sijaan Jumalan olemassaoloon uskominen tarkoittaa sitä, että näen todellisuuden erilaiseksi kuin se olisi ilman Jumalaa. Uskon ansiosta universumi ei olekaan enää kylmä eikä persoonaton, vaan se on lämmin syli, jonka varaan voi heittäytyä. Voi suorastaan hypätä sen syvyyteen, niin kuin Kierkegaard ajattelee.

Vähän niin kuin on isäkäsitteen kanssa. Kun maailmaan tulee syntyvän lapsen myötä yksi isä lisää, maapallon väestö ei kasva kahdella ihmisellä, vaan ainoastaan yhdellä; lisäksi maailmassa on yksi uusi suhde.

Potilaalta amputoitiin väärä jalka

Itävallassa on amputoitu 82-vuotiaalta potilaalta väärä jalka. Näin kertoo tuore uutinen. Yhtään vähemmän kiinnostava ei ole tekstin lopussa ollut lause, että potilaalle on tarjottu psykologista apua; sentään sitä, vaikka jalkaansa se ihminen kaipaa.

Voi kuvitella, millaista on lääkärinä mennä potilaan luo selittämään, että meille sattui pieni vahinko.

Minua hävettää, että uutista lukiessa ensimmäiseksi vähän naurahdin, vaikka olisi pitänyt ajatella aivan jotain muuta.

Juttu on hyvä esimerkki siitä, että kun onnettomuuden tapahtumapaikalta mennään riittävän kauas, tragedia muuttuu kummasti komediaksi. On helppo naureskella, kun tapahtumaan on etäisyyttä ja uhrit ovat vento vieraita. Potilasta tai hänen omaisiaan tapaus ei huvita ollenkaan. Päinvastoin epätoivo raastaa mieltä. Jossain päin Itävaltaa nukutaan paraikaa unettomia öitä ja etsitään kiivaasti syyllisiä. Ainakin potilaan ja häntä hoitaneiden ihmisten elämä on pilalla.

Totuudentorvet ja liian valovoimaiset

Ei mahtunut helluntain saarnaan, joten julkaistaan tässä:

Perimmältään sekä totuus että valo ovat jumalallisia ominaisuuksia. Ihmiseen mahtuu niitä vain kohtuullinen määrä. Syntyy onnettomuutta, jos hän ottaa ne täysimääräisesti käyttöön.

Kukaan ei kaipaa totuudentorvia, jotka aina ajattelevat ääneen. Välillä on viisasta olla hiljaa. Kenelle tahansa ihmiselle ei kannata paljastaa, mitä ajattelee hänen uusimmasta hiustyylistään. Uusista tatuoinneista järjestelmällisesti olen vaiennut, vaikka minun silmissäni ne ovat ihottumaa. Aivan jokaisessa ruokapöydässä ei kannata tunnustaa, että ruokalajin nieleskeleminen on työlästä.

Totuus ei ole kristillisessä mielessä yksinään hyve. Kiitoksen aihe siitä tulee vasta sitten, kun sitä käytetään yhdessä rakkauden kanssa.

Elämä voi olla vaikeaa myös täydelliseltä vaikuttavan ja kovin valovoimaisen ihmisen lähellä. Hän tulee vastaan ikään kuin pitkät valot päällä. Ne eivät valaise tietä, koska häikäistyneenä ei näe mitään.

Lasten selityksiä tavallisille sanoille

Vuosien varrella olen talletellut tiedostoihini monenlaista, sekä viisasta että hauskaa, jota joku on ajatellut tai sanonut tai  jota jossain on tapahtunut. Niissä arkistoissa on kiinnostavaa toisinaan seikkailla. Tällä kertaa silmiini osui kokoelma lasten selityksiä, kun heiltä oli kysytty sanojen merkityksiä. - Jutun lähdettä en enää muista, mutta epäilen Helsigin Sanomia; elämä menee tylsäksi, jos kaikelta ja aina vaatii tieteellistä tarkkuutta.

Äiti: huolehtii kun iskä on aina vapaapäivänäkin töissä.

Isä: se hoitaa lapsia kun äiti on kaupungilla.

Eläke: Mun mummit on eläkkeellä, paitsi toinen on nyt Espanjassa.

Aamu: silloin heräillään ja ollaan vihaisia äidille.

Epätoivoinen: Sellainen joka mököttää kaapin päällä. Se luulee ettei sillä ole kaveria.

Humalainen: kävelee hiljaa, törmäilee, unohtelee sateenvarjojaan ja syyttelee siitä toisia.

Pappi: se ei ole humalainen.

Armeija: Tarvitaan kypärät, pyssyt, sotavaunut, sotasuojia, sotalääkäri, pommit, pommisuojat ja tykki. Sitten tapetaan toisia.

Periaate: mun äiti puhuu siitä koko ajan puhelimessa.

Hellyys: ettei purista kättä vaan pitää löysästi.

Jumala: Jeesuksen määrääjä, joka loi ehkä maata. Minä olen miettinyt, että mikä oikeastaan on esimerkiksi jalka. Mihin sitä tarvitaan? Ja nyt pitäisi vastata, että mikä on Jumala vaikkei tiedä edes mikä on jalka.

Jeesus: semmoinen parantaja joka voi kävellä veden päällä.

Uskonto: sitä kun tottelee aikuisia.

Keski-ikäinen: kun on ensin ollut lukiossa.

Ylioppilaslahjaksi jotain mikä tekee antajalle kipeää

Olen koruista ja astioista tietämätön mies, joten olin kummityttöni ylioppilaslahjan äärellä pulassa. En halunnut antaa rahaa, vaan mieluummin pysyvän muiston. Lievässä ahdistuksessa aloin kehitellä ajatusta, että en antaisikaan jotain ylimääräistä tai helppoa, vaan jotain sellaista, josta luopuminen kirvelisi pitkään ja lisäksi harmittaisi.

Menin kirjahyllylleni, eikä minun tarvinnut miettiä pitkään. Papalagit oli juuri se kirja. Se ilmestyi alkuaan vuonna 1920, ja esipuheensa mukaan se kertoo samoalaisen alkuasukaspäällikön Euroopan matkan kokemuksista. Kirjan esipuheen syntytarinaan ei ole luottamista, mutta se on siitä huolimatta viisas kirja ja minulle rakas.

Papalagit oli loppuun myyty enkä ollut nähnyt sitä antikvariaattien hyllyillä. En välttämättä näkisi kirjaa enää missään. Tuumani oli kuitenkin niin pitkällä, etten osannut siitä luopua. Juhlapäivänä annoin kirjan, ja luopuminen teki kipeää.

Tapahtuman loppunäytös oli kesällä, kun törmäsin kirjakaupassa kirjan uusintapainokseen, joka oli tietämättäni kaiken aikaa ollut olemassa. Ostin kirjoja saman tien kolme kappaletta. Jo kaupan ovella muistin, että tämä juttu oli kuin kertomus viidestä leivästä ja kahdesta kalasta: kun laittaa vähänsä käyttöön, saakin lopulta yllin kyllin.

Samalla tunsin, että henkilökohtainen ihmiskokeeni oli epäonnistunut. Ikään kuin minua olisi näpäytetty ja joku olisi sanonut: "Älä ikinä enää erehdy luulemaan, että sinä ihmislapsi voisit omavaltaisesti luopua elämässäsi jostain. Sitä valtaa sinulle ei ole annettu. Sen minkä annat mukamas suurena hyväntekijänä, tulee sinulle kolminkertaisesti takaisin."