keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Kohtaaminen presidentin kanssa

Jos Helsingin päässä on junan lähtöön sopivasti aikaa, saatan poiketa Kiasmassa, modernin taiteen museossa. Se on mukavasti siinä lähellä, ja Museokortin ansiosta käynti on ilmainen. 

Eräällä käynnilläni töllistelin jotain teosta. Samalla vilkaisin sivulleni ja puolen metrin päässä oli tutun näköinen ihminen. Vasta muutaman sekunnin päästä tajusin, että ai, tasavallan presidenttihän se siinä. Epäilemättä turvamies oli siinä jossain lähellä, mutta kuitenkin: ei olisi ollut Amerikassa mahdollista, ei edes Ranskassa.

Tällainen kansanomaisuus on ollut Suomessa presidenttien ja myös heidän puolisoidensa yleinen ominaisuus. Kerrotaan, että tilallaan Tähtelässä Mauno Koivisto oli noussut aamulla luomaan lunta. Turvamies oli tarkkana ja yritti tulla avuksi. "Tämä on minun luntani!" presidentti kivahti.  

Kun Sauli Niinistö voitti ensimmäisen kerran presidentinvaalin, hänkin aloitti vaalipäivää seuranneen aamunsa tekemällä lumityöt kotonaan Espoon Laaksolahdessa. Samalla hän antoi kolaan nojaten tilanteestaan lausunnon: "Voisi loppua jo tämä lumentulo."

maanantai 29. tammikuuta 2024

Hevosten rääkkäämisen tuloksia olympialaisissa

Tänään klo 20 tulee TV2:lta tanskalainen dokumentti, joka kertoo kouluratsastuksen valmennusmenetelmistä. Ihmettelen sitä, miksi tähän eläinrääkkäykseen kiinnitetään huomiota vasta nyt. Sen tunnistamiseen ei tarvita lajin asiantuntemusta. Riittää, että vilkaisee olympiakisojen TV-lähetystä ja ajattelee alkeellisia ajatuksia.

Omissa muistiinpanoissani kirjoitin lähes kymmenen vuotta sitten näin:
Tautivuoteessa ollessani katselin kouluratsastusta viiden minuutin annoksen. Tähän mennessä laji on ollut minulle ikävystymisen synonyymi, mutta olen näemmä ollut väärässä. Hevosethan tekevät aivan käsittämättömiä temppuja. Valitettavasti jäin ihmettelemään, kuinka ne saadaan oppimaan tanssitaiteen koreografioita. Pääsisinpä seuraamaan koulutusta. Se olisi kokemus, mutta paikalle ei varmaan päästetä ulkopuolisia. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että kisoissa nähdyt temput voi opettaa hevoselle vain porkkanoita syöttämällä.

Sittemmin olen kysellyt asiaa parilta hevosten kanssa työtään tekevältä ammattilaiselta. He eivät oikein ole kommentoineet.

lauantai 27. tammikuuta 2024

Sai töitä eikä enää kulje lysyssä

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Siksi tarpeellisuus ja tarpeettomuus vaikuttavat ulkonäköön ja ihmisen kulkemiin reitteihin. Jos ei ole nähnyt työttömäksi joutunutta tuttavaansa pitkään aikaan, syynä saattaa tosiaan olla se, että hän ei ole nähtävillä. Hän kulkee toista kautta tai välttää aikoja, jolloin muutkin ihmiset ovat liikkeellä.

Toisaalta muistan nuoren miehen, joka tuli vastaan kirkon ovissa eri näköisenä kuin ennen. Hän ei ollut enää lysyssä. Selkä oli suoristunut, ja silmät katsoivat kohti. Yhtään ei epäilyttänyt kysyä hänen kuulumisiaan. 

Hän sanoi heti: "Sain töitä."

Toinenkin tapaukseni on nuorehko mies. Hän taas istui nojatuolissa muiden ihmisten keskellä. Tuolin pehmentävät tyynyt eivät imaisseet häntä sisäänsä. Päinvastoin hän oli niiden päällä kuin kukkulan kuningas. Kysyin kuulumisia aavistaen, että jotain oli tapahtunut.

Hän sanoi: "Sain kuule töitä."

torstai 25. tammikuuta 2024

Turvallisuuden maksimointi on liikaa

Olen lukenut outoja uutisia Savonlinnasta: esikoulussa vaaditaan luistelevilta lapsilta jääkiekkoilijan kaulasuoja kypärän ja luistinten ohella. Ymmärrän ennakkotapausten pohjalta, että jääkiekossa kaulasuojuksista on tulossa pakollinen varuste, mutta kuinkahan monen eskarilaisen tai koululaisen kaulaa on viilletty luistimella vaikkapa kolmenkymmenen viime vuoden aikana? Olisiko kaulasuojus hieman liikaa vaadittu? Tai olisiko se suoranaista hulluutta?

Toivon, että Savonlinnasta lukemani ei pitäisi paikkansa. Toisaalta samanlaista varmuuden maksimointia tapaa moniaalla.

Tällaisilla säännöillä uhataan ihmisten turvallisuutta, sillä tätä menoa oikeus tavalliseen järjen käyttöön on uhattuna. Se on vaarallista. Elämässä on muitakin arvoja kuin turvallisuus, eikä kaikkien mahdollisten vaarojen välttäminen takaa pitkää elämää. Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 130 ihmistä pudotessaan sängystä.

Mieleeni tulee tämä ikivanha teksti: Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.

tiistai 23. tammikuuta 2024

Itseäni tyhmempien seurassa

Kahdeksan vanhana näin televisiosta ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan, sen Edwin Laineen version. Siihen aikaan sitä ei näytetty joka ikinen itsenäisyyspäivä.

Saman filmin olivat katsoneet myös kaikki luokkatoverit. Elokuvaa seuraavana päivänä väiteltiin välitunnilla siitä, kuka elokuvan henkilöhahmoista oli ollut se tuntematon sotilas. En muista, kuka sai eniten ääniä, mutta ainakin Hietanen sai kannatusta. Todennäköisesti käsitykset jakaantuivat.

Yritin sekaan sillä teorialla, että kukaan henkilöhahmo ei varsinaisesti ollut tuntematon sotilas, ei Hietanen eikä kukaan. Kyse oli sotilaista yleensä, tai tältä sota olisi näyttänyt, jos sitä olisi kuvannut joku tuntemattomaksi jäänyt sotilas... plaa plaa. Toisin sanoen selitin jotain sellaista, jota en itsekään tarkasti ymmärtänyt, vaikka siihen vakaasti uskoin. Vanhemmiltani olin kuullut ja omaksunut.

Minut naurettiin hiljaiseksi, eikä minun teoriaani lainkaan otettu huomioon. Puhuin luokkatovereiden mielestä aivan höpöjä. Hietasen kannattajia ei mikään järkyttänyt.

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Jotain kirjastosta unohtui

En ole tutustunut Helsingin Kalasatamassa olevan kauppakeskus Redin kirjastoon, mutta minulla on pääsy siitä kertovaan Helsingin Sanomien juttuun. Kokoan tähän kirjoitukseeni jutun oleelliset kohdat ja teen yhden merkillisen havainnon. Tällaisia lauseita olen poiminut:

Kirjasto pursuaa värejä, valoja ja kiinnostavia muotoja.
Vaikuttaa siltä, että sisustus on haluttu tehdä erityisen Instagram-ystävälliseksi.
Jopa massiivinen puinen lainaus- ja palautusautomaatti on saanut kehuja.
Kirjasto saa kehuja myös siisteydestä, värikkyydestä ja viihtyisyydestä.
Ei ole korkeita kirjahyllyjä blokkaamassa näkyvyyttä.
On paljon työskentelytiloja ja opiskelu on ainakin toistaiseksi sujunut rauhassa.

Sana kirja mainitaan vain kahdesti, ja lisäksi jutussa on 426 muuta sanaa. Ensin kirja liittyy mainintaan äidistä, joka lukee lapselleen. Toiseksi todetaan, että aikuisten valikoima ei ole kovin suuri, mutta se ei haittaa ratkaisevasti: ”Tännehän voi onneksi tilata kaikkia kirjoja, mitä nyt yleensä Suomen kirjastoissa on." 

Selvästikään tilanne ei ole toivoton, koska kirjastoon voi sentään tilata kirjoja. 

perjantai 19. tammikuuta 2024

Puhdasta omaatuntoa Aleksanterinkadulla

Helsingin reissulla kävelin Senaatintorin poikki. Joskus olimme nuorten kanssa pelanneet siellä lyhyen jalkapallo-ottelun. Toisena maalina oli ollut Aleksanteri II:n patsas, ja toisen maalin tolpat olimme rakentaneet repuista. Nyt Unioninkadun puolella oli pysäköity poliisiauto eikä ottelu olisi onnistunut.

Poikkesin Aleksanterinkadulle, ja yliopisto jäi oikealle puolen. Se on käymistäni opinahjoista ainoa, joka ei ole ikinä ahdistanut. Pidin akateemisesta vapaudesta ja siitä, etteivät opettajat pelotelleet muikkareillaan.

Kadun päässä vilkkui runsaasti sinistä. Poliisiautot turvasivat mielenosoitusta, kun nelisenkymmentä ihmistä vaati Suomea lopettamaan aseiden oston Israelista. Joku mies soitti haitaria ja kohta hänen jälkeensä joku toinen. Pari korttelia myöhemmin oli kolmas mies kontallaan jalkakäytävällä. Hän ei soittanut mitään, mutta hänelläkin oli astia, johon olisi voinut pudottaa rahaa. Olen muuttanut rahatalouteni kortteihin enkä kuljeta käteistä mukanani ja olen välttynyt moraalisilta kysymyksiltä. Voin aivan rehellisesti sanoa, että rahaa ei ole, kun sitä ei ole. Näppärää, eikös vain? Lec sanoo: ”Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei käyttänyt sitä koskaan.”

Jotkut odottivat Stockmannin edessä ratikkaa tai sporaa (ihan miten tahansa). Me muut vain kävelimme.