Muistista pulpahtelee tarinoita.
Olin vierasta vastassa junalla, joka lähti Tampereelta pohjoiseen puolen yön aikaan. Rautatieasemalla oli kaksi kenties kolmentoista ikäistä tyttöä. Arvelin, että heilläkin oli joku, jota vastassa he olivat, ulkomailta palaava isä tai Helsingissä työmatkalla ollut äiti.
Tulin vieraani kanssa asemalaiturilta viimeisten joukossa, sillä kapsäkit olivat isot. Meidän mentyämme tytöt jäivät yhä sinne asemahalliin, vaikka jonkun olisi pitänyt tulla ja peitellä heidät uneen niin kuin äiti peittelee lapsensa, niin kuin isä sanoo lapselleen hyvää yötä.
Lähdin vieraani kanssa kotia kohti. Jälkeenpäin olen ajatellut, että niin ei siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Oli väärin, että lähdimme kahdestaan.
Tai sitten oli se pakkasta paossa ollut poika. Hän lämmitteli rappukäytävässä, josta mennään seurakunnan toimistolle ja jonka seinällä oli kyltti: "Asiaton oleskelu kielletty." Avatessani ulko-oven hän katsoi vähän pelästyneenä minua niin kuin varmaan katsoi jokaista porraskäytävään astuvaa... niin että karkotatko minut tästä pois vai annatko olla. Varmaan joku muukin oli mennyt hänen ohitseen ja sallinut hänen olla siinä.
Portaita kiivetessäni hän soitti jonnekin ja kysyi: "Voinko tulla teille?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti