Tiedän, että Škoda on nykyään kelpo auto ja että sen mollaamiseen ei ole järkevää syytä. Ihminen on kuitenkin muistojensa vanki.
Vanhempani muistelivat oman nuoruutensa Škodaa, joka oli jollakulla heidän kaverillaan. Talvimatkailu oli sietämätöntä, kun jalkoja paleli. Pakkasella oli asteita saman verran, olipa auton sisä- vai ulkopuolella.
Oman lapsuuteni Škoda oli tunnettu epäluotettavuudestaan. Minulla on vahva mielikuva punaruskeasta Octaviasta, joka oli sammunut kotini läheisyyteen. Siinä se odotti apua viikon päivät.
Vähän yli parikymppisenä kokeilin ajaa erään kaverini takamoottori-Škodaa. Se oli tuulessa hengenvaarallinen auto, aivan kuin olisi heittänyt vasaraa varsipää edellä.
Tavalliselle ihmiselle auton hankinta on suuri asia. Se on niin iso, etten voi pilata hankinnan iloa sillä ajatuksella, että tässä nyt istun Škodassani.
Tiedän olevani väärässä, muttei minun tunteeni muutu siitä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti