Jotkut Helsingin lukiolaiset ovat taas viettäneet nasujaisia, joissa uudet tulijat käsitellään ylempiluokkalaisten määräämillä tavoilla. Tiettävästi Tampereella tai Turussa tällainen perinne on jätetty 1900-luvulle.
Järvenpäässä lukioni aloittamiseen ei liittynyt erityisiä rituaaleja. Toisin oli, kun silloisen järjestelmän mukaisesti aloitimme neljän kouluvuoden jälkeen ensimmäistä luokkaa uudessa koulussa. Puhuttiin nahkiaisista.
Eräänä syyskuun päivänä poikien piti tulla kouluun hameeseen pukeutuneina, tyttöjen vaatetusta en muista. Yhdentoista iässä emme osanneet suhtautua määräykseen ja uhkailuun huumorilla.
Päivä oli hameineen epämiellyttävä, vaikka en muista siinä tapahtuneen mitään sen pahempaa. Iltagaalassa oli selvempää rääkkäämistä. Näyttämön takaisessa pukuhuoneessa piti syödä väkevää pippurisekoitusta.
Luokan pienimpien poikien oli pullisteltava saliyleisön edessä lihaksia. Pullistelin enkä tainnut lapsellisuuttani ymmärtää, että meitä nolattiin.
Kaksi vuotta myöhemmin oli meidän vuoromme järjestää nahkiaiset, mutta juuri silloin ruvettiin katkomaan perinnettä. Tuskin oli sattumaa, että eniten traditiota vastusti opettaja, jonka oma poika oli juuri tullut ekalle luokalle. Olimme loukkaantuneita, kun emme saaneet laittaa vahinkoa kiertämään.
En laskisi näitä nahkiaisia koulukiusaamiseksi, vaikka samasta ajatusmaailmasta molemmat nousevat. En saanut traumaa, mutta vastenmielinen olo niistä tuli. Tapahtuman merkitys jäi avoimeksi niin kuin sekin, miksi opettajat sallivat kaiken tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti