lauantai 10. elokuuta 2024

Ruotsinsuomalaiset mamuina

Maahanmuuttajien ymmärtämistä auttaa se, että syventyy Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten elämään: Mitä tapahtui meidän kaltaisillemme, kun he olivat tulleet vieraaseen maahan vieraan kielen keskelle? Mitä meikäläisistä ajateltiin silloin?

Veli-Pekka Järvinen on toiminut Jönköpingissä neljä vuotta siirtolaispappina. Hänen kaudellaan 80-luvun alussa Jönköping oli noin Tampereen kokoinen kaupunki. Siellä asui noin 2000 suomalaista, jotka tekivät enemmän rikoksia kuin yli 150 000 ruotsalaista. Joukossa oli myös seksuaali- ja väkivaltarikoksia.

Todellisuudessa tilastot jättivät kertomatta, että suomalaisten rikoksista peräti 90 % oli 9 - 12 hengen jengin tekemiä. Pieni vähemmistö todellakin pilasi enemmistön maineen.

Järvinen kertoi, että hänen nelivuotiskaudellaan suomalaisia jo ymmärrettiin paremmin kuin ennen. Tiedotusvälineet olivat toimineet viisaasti, ja Ruotsissa oli totuttu suomalaisiin. Kantaväestö ei enää tuominnut kaikkia suomalaisia niin kuin vielä parikymmentä vuotta aiemmin. Silloin oli raskasta tulla yleisen mielipiteen tuomitsemaksi ilman omaa syytä, kun joku toinen suomalainen oli puukottanut, varastanut ja ylipäätään tehnyt kaikkia niitä rikoksia, joita ihmiset toisilleen tekevät. 

4 kommenttia:

Heikki kirjoitti...

Ehkä ne oli sen ajan "espoolaisia", häjyjä jne.

Arto Köykkä kirjoitti...

Taisivat olla ruotsalaisten silmissä enemmänkin Suomen syrjäseuduilta lähteneitä reppanoita.

Teepussi kirjoitti...

Heikki viitannee "espoolaisilla" siihen, miten tiedotusvälineissä nimitetään rikokseen syyllistynyttä maahanmuuttajataustaista ihmistä. Minusta on asiallinen linja, että jokainen Espoossa asuva on vain espoolainen.

Tuossa linkkaamassasi aiemmassa kirjoituksessa mainitset Antti Jalavan Asfalttikukan. Se oli ensimmäisiä aikuisten kirjoja, joita lapsena luin. Tarinasta en muista paljon, mutta jotenkin se vavahdutti minua. Susanna Alakosken Sikalat on niin ikään koskettava kuvaus ruotsinsuomalaisista, joilla ei oikeastaan ole kotia missään.

Arto Köykkä kirjoitti...

Jos dostojevskit jätetään laskuista, Asfalttikukka on kolmen kouraisevimman kirjani joukossa. Sikalat on osastoa ”erittäin hyvä”.