perjantai 12. helmikuuta 2021

Älä aloita sammakoilla

En juuri kykene moittimaan rippikoululaisia. Entisaikoina he olivat mukavia mutta kenties vallattomia. Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, kuinka pojat olivat keränneet huoneensa kamiinan päälle kiviä, lämmittäneet sen ja heittäneet päälle löylyä. Eihän siinä paljon seuraavana yönä voinut nukkua, mutta en voinut olla pitämättä ideaa mielenkiintoisena kokeiluna.

Nykyään nuoret ovat kovin hyvätapaisia ja sisäsiistejä, niin sanotusti fiksumpia kuin heidän vanhempansa ja varsinkin isovanhempansa.

Muutama vuosi sitten tapahtui kuitenkin jotain, mikä ylitti sietokykyni. Pojat olivat läsäytelleet sammakoita hajalle. En ottanut tarkemmin selvää, miten he olivat sen tehneet, heittämällä kiviä ehkä. Ajattelin, että tähän minun oli puututtava. Tuumasin, että rähinä tai suoranainen paheksunta ei toimisi. En ollut varma, toimisiko omakaan taktiikkani. Päätin kuitenkin kokeilla.

Sanoin pojille: "Eläkää niin, ettette ole jossain Haagin ihmisoikeustuomioistuimessa kuulemassa syyttäjän lausuntoa, jonka mukaan te aloititte sammakoilla."

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Onko rasismi syntiä?

Teen alkuun selväksi, että rasismi on mielestäni enemmän kuin vastenmielinen ilmiö. Niinpä Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen legenda Rosa Parks on iät ajat ollut sankarini. Sinimustan liikkeen perustaminen tuo oksennuksen maun suuhuni. Tämän perusasenteeni pitäisi olla kaikille lukijoilleni nyt selvää.

Tämän jälkeen rohkenen miettiä sitä, onko rasismi määriteltävissä synniksi. Niinhän Helsingin seurakuntayhtymän johto julisti muutama päivä sitten: "Rasismi on syntiä. Raamatun viesti on selkeä: me olemme samanarvoisia Jumalan edessä." Toisaalta olen samaa mieltä, mutta toisaalta en ole aivan varma, ollaanko oikealla tiellä, kun ruvetaan määrittelemään, mikä elämänasenne on syntiä ja mikä ei.

Ensinnäkin asiassa on koominen puolensa. Tulee mieleen se, kuinka Juice Leskinen teki aikoinaan aloitteen tonttinsa julistamisesta ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Silloin aloite ei mennyt läpi, mutta Juicen 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Tampereen kaupunki hyväksyi sen. Huumorin puolelle tuo päätös kuitenkin menee. Vastaavasti Helsingin seurakuntayhtymän johto on paikallisesta arvovallastaan huolimatta perin heiveröinen elin päättämään, mikä tässä maailmassa on syntiä ja mikä ei.

Toiseksi vierastan syntiluetteloiden tekemistä. Kun rippikoululaiset ovat kysyneet jostain yksittäisestä asiasta, onko se syntiä, olen aina vastannut, että syntiä on syntiluetteloiden tekeminen. Tällaiset listat unohduttavat sen, että synti on vellova juoksuhiekka, jolta ei voi välttyä väistämällä yksittäisiä tekoja tai asenteita.

Joku voi sanoa, että syntiluetteloita ei tarvita, mutta rasismin kohdalla on pakko ottaa vahvasti kantaa ja määrätä nollatoleranssi. Mikseipä niin? Ongelmana on vain se, että rasismin ohella on muitakin yhtä vaarallisia ja kammottavia asioita: kansanmurhat, keskitysleirien perustamiset, pienten ihmisten kiusaamiset, kansalaisten myrkyttämiset, presidentilliset valheet, demokratian horjuttamiset, murhat ja väkivallanteot.

Kun määrittelee yhden kammottavuuden synniksi, joutuu mainitsemaan jotain muutakin, ja siinä sitä ollaan syntiluetteloita tekemässä.

perjantai 5. helmikuuta 2021

Ajatus on aina vapaa

Ajatuksenvapaus on yhtä turha käsite kuin Vesijärvi on tyhjänpäiväinen järven nimi. Totta kai järvi koostuu vedestä ja ihmisen ajatus on vapaa.

Putinin viimeisimmät teot ovat jälleen tuottaneet ajatuksia diktaattorin vallasta. Elinaikanaan hän voi säädellä mielivaltaisesti alamaistensa liikkumista, puhumista, kirjoittamista, kokoontumisvapautta, äänioikeutta ja Internetin käyttöä. Vastustajansa hän voi toimittaa vankilaan vaikka kuinka keksityillä syillä, niin kuin Moskovassa on taas nähty.

Ajatuksenvapautta julminkaan diktaattori ei voi silti estää. Päänsä sisällä ihminen voi ajatella niin kuin ajattelee, ja sisimmässään hän voi tietää, mikä on totuus, vaikka kaikki muut toitottaisivat valhetta. Sama vapaus pätee rukoukseen. Se on se viimeinen kontakti, jota mikään eristys tai vierailukielto ei voi rajoittaa.

lauantai 30. tammikuuta 2021

13-vuotiaaan kuolema aaltoilee kauas

Kaivoin historian syövereistä tarkalleen neljäkymmentäkahdeksan vuotta vanhan lehtijutun, jossa kerrottiin liikenneonnettomuudesta. Mutkaisella tiellä, tammikuun liukkaudessa linja-auto oli joutunut väistämään henkilöautoa, joka oli ajautunut tien oikealle puolelle ojaan. Bussi joutui sivuluisuun ja päätyi tien vasemman puoleiseen ojaan, jolla oli syvyyttä kaksi metriä. Ojan pohjalla oli iso kivi.

Kyydissä ollut 13-vuotias tyttö lensi ikkunasta ulos ja kuoli.

Koulutyttö oli oman kouluni oppilas, mutta en tuntenut häntä enkä ketään hänen läheisiään. Ikäeroa meillä oli kolme vuotta. Minut valtasi jokin murheeksi kutsuttava. Kävin jopa tytön haudalla.  Oliko minun suruni keskenkasvuisen pojan dramatisointia ja lapsellisuutta?

Tuolloista 15-vuotiasta minääni muistelen monesti huvittuneena, ehkä jopa nolona. Hänen reaktionsa, ajatuksensa ja mielipiteensä ovat vuosien jälkeen monelta osin koomisia. Tuolle surulleni en kuitenkaan naura yhtään. Kun ihminen ensimmäisen kerran kohtaa ikätoverinsa kuoleman, järkytys on tosi ja vakavasti otettava.

tiistai 26. tammikuuta 2021

Kiilausta, sauvalla huitomista ja tuomaripeliä

Lahden dopingkisojen jälkeen olen lakannut seuraamasta hiihtoa. Käännän vain kanavaa tai sivuja, mutta joskus sielläkin puolella tapahtuu jotain kiinnostavaa, kuten viikonloppuna Salpausselällä. Ensin suomalainen kiilasi, ja sitten venäläinen huitoi sauvallaan ja lopuksi ajoi päälle.

Venäläisen käytös ansaitsee vain moitetta. Siitä ei ole edes puheenaiheeksi. Sen sijaan on ollut huvittavaa seurata, kuinka sinivalkoiset intohimot tuottavat kaihin, jonka takaa asian toinen puoli ei näy ollenkaan. Vaikka kuinka katsoisi hiihdon loppuvaiheita, aina on selvää, että Joni Mäki kiilaa Aleksandr Bolshunovin ja estää sen, että hiihtokilpailu olisi ratkaistu hiihtämällä. Kiilaaminen ei lakkaa olemasta kiilaamista, vaikka se olisi säännöissä sallittu, niin kuin tällä kertaa kenties on.

Kaikenlaisia kommentteja olen kuullut valmentajilta pelin jälkeen, mutta en vielä tätä: "Voittomme oli yksinomaan sen ansiota, että tuomari suosi törkeästi meidän joukkuettamme."

lauantai 23. tammikuuta 2021

Kaikkea ei voi katsoa Googlesta

Esitettiin kysymys, pitäisikö ihmisen tietää, minkä nimisiä olivat Jeesuksen opetuslapset. Ensimmäinen vastaaja oli sitä mieltä, ettei tarvitse, koska ne voi googlettaa.

Olen eri mieltä. Pietari, Juudas ja Tuomas kuuluvat yleissivistykseen niin kuin Tuntemattomaan sotilaan Koskela ja Hietanen tai Aleksis Kiven veljekset. Ilman näiden nimien osaamista on vaikea ymmärtää sivistyneiden ihmisten keskusteluja. Opetuslapsista Jaakob, Johannes ja Andreas ovat rajatapauksia, joita ilman tulee toimeen. Muita kuutta ei tarvitse tietää senkään takia, että heidän nimistään ei ole varmuutta. Evankelistat muistavat ne hieman eri tavoin.

Tässä maailmassa ei pärjää pelkällä googlettamisella eikä jokaista vieraan kielen sanaa voi katsoa nettisanakirjasta. Jotta osaisi vastata kysymykseen Skandinavian pääkaupungeista, on oltava jokin käsitys sanasta "pääkaupunki" ja on tiedettävä, mitkä maat lasketaan Skandinaviaan.

Jotain käsitteitä ihmisen on osattava ihan itse. Sen todistaa seuraava keskustelu.

"Mitä tarkoittaa 'absurdi'?"

"Katso Googlesta."

"Mikä on Google? Mistä katson, kun katson Googlesta?"

torstai 21. tammikuuta 2021

Biden lainasi 1400 vuoden takaa

Kuka mahtoi olla tämä 1600 vuotta sitten elänyt historian hahmo, jonka ajatukset ovat edelleen ajankohtaisia?

Hänen käsityksiään saa lukea somesta ja yleisönosastoista: "Opiskelijat syöksyvät sisään häpeämättömästi ja hurjina kuin sekopäiset he rikkovat kaiken järjestyksen, minkä jokainen opettaja oppilaittensa hyväksi säätää."

Kirkon sakramenttioppi perustuu ratkaisevasti hänen ajatuksiinsa. Hänen mukaansa kasteen ja ehtoollisen arvo ei milloinkaan riipu sen jakajan pyhyydestä. Hän kärjisti tämän opetuksensa kirjoittamalla, että apostolin ja juopon välillä on suuri ero, mutta heidän suorittamillaan kasteilla ei ole vähintäkään eroa.

Jotain oleellista ihmismielestä on saatu kiinni hänen ironisessa rukouksessaan: "Jumala, anna minulle siveyttä ja itsehillintää, mutta älä ihan vielä."

Yhdysvaltain 46. presidentti John Biden lainasi häntä virkaanastujaispuheessaan. Biden sanoi kirkkonsa pyhimyksen kirjoittaneen, että ihmiset olivat joukko, jota määrittelivät yhteiset rakkauden kohteet.

Tämä historian hahmo on vuonna 430 kuollut Augustinus, Hippon piispa. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat omaelämäkerrallinen Tunnustukset ja Jumalan valtio (De civitate Dei).